Menin sitten eilen paljastamaan jo tulevan muuton, enkä tietenkään malta olla enää kirjoittamatta siitä. Uusi koti on korttelin toisella puolella työhuoneestani, Tähtitorninmäen juurella. Muistan, kun yli 14 vuotta sitten Helsinkiin muutettuani äiti oli käymässä luonani. Kävelimme pitkin Ullanlinnan tunnelmallisia katuja ja ihastelimme kauniita taloja. Ajattelin tuolloin, että asuisinpa vielä joskus täällä. Ja nyt minua odottaa Ullanlinnassa unelmieni koti ja jadenvihreä kakluuni. Uusi koti on todella kaunis ja siinä on pikkuisen boheemi tunnelma.
En ihmettele enää lainkaan, miksi sisustusprojekti nykyisessä kodissani jäi kesken: tiesin, että olen muuttamassa. Kodissani on kosteusvaurio, jonka vuoksi täällä aloitetaan remontti, mutta tiesin myös sisimmässäni, että on aika ihan uudelle kodille. Vaikka minulla onkin visuaalista silmää, en ole mikään sisustaja. Koko elämäni aikana kaikki aloittamani sisustusprojektit ovat aina jääneet kesken. Kun vuosi sitten Proloquen naisten avustuksella sisustimme nykyistä kotiani uuteen uskoon, tajusin, kuinka kullanarvoinen hyvä sisustussuunnittelija on.
Uuden kodin sisustamisessa minulla on apuna Anni Taimisto, jonka kädenjälkeä moni teistä on varmasti ihaillut mm. Holiday ja The Cock-ravintoissa. Mikä onni, että kaveripiiristäni löytyy tämmöisiä kultakimpaleita! Annilla on pettämättömän ja persoonallisen tyylitajun lisäksi käsittämätön vainu, kun puhutaan sisustamisesta säästeliäällä budjetilla. Hän bongaa parhaat aarteet Bukowskikselta ja kauneimmat kukkaruukut Plantagenista, missä ne siistissä rivissä näyttävät minulle vain tylsiltä massatuotteilta. Messengerini kilisee, kun naiselta tupsahtelee kuvaviestejä: ”Täydellinen sohva, koitetaan huutaa halvalla, max. 300€. Ja sit tää siro yöpöytä kans?” ”Ooh just sun näköiset ruukut, tämmöisiä oon ettinyt! 14€, ostanko?” Tämä onkin ollut projektissa tähän mennessä kätevintä, etten ole itse joutunut juoksemaan tavaroiden perässä, sillä itseni tuntien, jos minulle lykkää ostoslistan käteen, kestää todennäköisesti vähintään kaksitoista kuukautta, että saan aikaiseksi metsästää listalta löytyvät asiat. Saatika sitten, että saisin aikaiseksi huutaa itselleni sohvan Ruotsista saakka. Kun Anni käärii hihat, alkaa tapahtua. Sopii minulle, sillä tämän projektin haluan vielä loppuun asti.
Sisustusprojektissamme on siis parasta, että sekoittelemme uutta ja vanhaa. Tarkoitus on hankkia ajattomia ja kestäviä asioita, välttää viimeiseen asti Ikeaa, eikä tarkoitus ole sijoittaa myöskään superkalliiseen designiin. Anni kokosi minulle moodboardin pelkästään käymällä nykyisessä kodissani, ja kun hän lähetti sen minulle, olin mykistynyt. Tismalleen minun näköistäni! Siis ihan tismalleen! Ja itse asiassa vielä omista visioistani askeleen edelle vietyä tyylikkyyttä. Anni kuvaili visiota sanoin: englantilainen kohtaa Tukholman, pienellä, modernilla mummola-twistillä. Kyllä, ostan tämän!
Olemme pomppineet puhelimien päässä tasajalkaa innostuksesta, sillä visiomme kohtaavat täydellisesti ja sormet syyhyävät uuden kodin rakentamisessa – toisen innostus lisää myös omaa fiilistä. En kuulkaa malta odottaa, että pääsen kuvaamaan teille lähtötilanteen sitten uudessa kodissa ja paljastamaan vähitellen, miten projektimme etenee.
Miltäs moodboard teidän mielestä vaikuttaa?
